34. Paluu menneisyyteen

Täytyypä ihan kehaista itseään. Onneksi aloitin tämänkin blogin kirjoittamisen silloin Karkin ostaessa.  Nyt tosin vuoteen ei ole runosuoni kukkinut, ja puolivahingossa ajauduin takaisin blogin pariin lukemaan vanhoja postauksia ja katselemaan kuvia ja videoita. Niin palkitsevaa lukea tarinaa taaksepäin ja muistella menneitä, ja ajatella taas kuinka pitkälle ollaan siitä tultu kun reilu kaksi vuotta sitten ostin tuon rääpäleponin.

Jotta voin taas kahden vuoden kuluttua palata blogin pariin katsomaan miten aika on meitä kohdellut, päätin tehdä taas pienen koosteen menneestä vuodestamme. Ja ehkä (ISO ehkä) tästä aktivoidun kirjoittelemaan useamminkin. Tai sitten palaan aiheen äärelle taas vuoden vierähdettyä. Tyylinsä kullakin pitää päiväkirjaa.

Mennyt vuosi on ollut kaikkiaan tapahtumarikas monella tapaa. Fiilikset hevosenomistajuudesta ja nimenomaa Karkinkin omistamisesta ovat vaihdelleet nollasta sataan. On ollut hetkiä, kun olen ajatellut laittaa sen myyntiin ja ostaa astetta tykimmän pelin alle. Ja sitten on niitä hetkiä kuten juuri nyt, että en luopuisi tuosta riiviöstä sitten millään (paitsi jos hinnasta sovitaan...).  Vaihtelevat fiilikset ehkä kuuluukin hevosenomistajuuteen, aina ei voi olla yhtä ruusuilla tanssimista ja nousukiitoa tämäkään harrastaminen jos sitä yhtään puolitosissaan tekee. 

Kauden keskityimme pääasiassa esteratsastamiseen, sillä loppukesästä meillä häämötti kasvattajakilpailuun osallistuminen, jossa päätin osallistua vain esteratsastukseen. Treeni kulki alkutalven melko hyvin, yhdet koulukisat oman tallin maneesissa karautettiin melko huonolla menestyksellä. Karkki nimittäin meni täysin vati nurin siitä että omassa maneesissa tapahtuu jotain jännittävää ja ihan yksin siellä pitäisi keskittyneesti pötkiä; lopputuloksena komeat pukkisarjat ja kuski miltei hiekkaa maistelemaan. Tad-ah, tämä saatiin videollekkin. Alla siis kaksi superjännittyneen hevosen suorittamaa koulurataa jotka päästiin kuitenkin kunnialla maaliin.

Tämän jälkeen tiukkaa estetreeniä ja estelähtöjä läpi kesän. Kisat sujuivat nousujohteisesti ja rusetteja saatiin tuotua kotiin kiitettävää tahtia. Pääasiassa hypättiin 90cm ratoja, metriäkin käytiin superonnistuneesti kokeilemassa. Videopläjäys näistä suoritteista:

Oltiin mukana esiintymässä tallin hevosten kanssa Suomenhevonen 110v. Suomenhevosen taival-esityksessä katrillissa upeassa Museo Militarian miljöössä.

Viimeisimpiä hyppytreenejä ennen kasvattajakisaa. Hevonen vireessä, mikään ei voi epäonnistua. Siitä vielä suoraa neuroosiklinikalle tarkastamaan, että onhan hevonen täydessä kunnossa. Nollan taivutukset ja takapolvet priimat ultrattaessa. Sillä ei siis olekkaan löysät takapolvet?! Käytiin voittamassa omalla kylällä kakkostason suokkiluokka.

Kasvattajakisa koittaa. Ensimmäisenä päivänä maaliin 4vp kera, hevonen vähän epävarma ja pohkeen takana. Derbykentän ei kuitenkaan pitäisi olla uusi juttu enää. Tokana päivänä hevonen kaikkiaan haluton ja kielto ulos kolmosesteeltä. MITÄ. Fiilikset kertakaikkiaan maassa. Koko kauden suorittanut niin hyvin ja sitten tulee stoppi tärkeimmässä. Yritinkö puskea liikaa? Oliko kaksi päivää putkeen liikaa? Onko koko kesä juostu kisoissa liikaa? Yhtä tiettyä syytä ei ole keksitty. Suunta kohti uusia pettymyksiä!

Hypyt sai kasvattajakisan jälkeen jäädä muutamaksi viikoksi tauolle, ja keskittyminen on nyt suuntautunut kouluratsastukseen. Omalla tallilla jälleen 1-tason koulukisat ja meno on parempaa kuin koskaan, ja ennätysprosentteja paukkuu. HeB:3 66,818% ja HeA:2 63,448%

Nyt Karkki opettelee kangen kanssa kulkemista, ja treeni sujuu kuin unelma. Sydämmenkuvat silmissä saa sen kanssa touhuta. Uusia vaiheita on löytynyt raviin ja laukkaan, nyt kun ne saisi valjastettua vaan siihen perusliikkumiseen niin tällähän voi täräytellä huoletta HeA ratoja tulevaisuudessa julkisestikin. Laukanvaihdot on olleet myös kuluneen vuoden projekti, ja nyt voi jo sanoa että Karkki vaihtaa vihdoista viimein avusta laukan! Nyt vaan hiomaan...

Ainiin, ja Karkkia saa nyt virallisesti sanoa poniksi! 148cm epävirallinen ell mittaus, täytynee tehdä virallinen ponimittaus vuodenvaihteen jälkeen niin sitten päästään piekkarikarkeloihinkin mukaan.

33. Tulevan ja menneen pohdintaa

Aikamoinen estekausi meillä takana! Vielä reilu vuosi sitten oltiin Karkin kanssa ensimmäisissä estekisoissa joissa 70cm radalta maaliin selviytyminen tuntui vuorelle kiipeämiseltä, ja nyt ollaan koko kausi nousujohteisesti kisattu hyvällä menestyksellä. Ja vielä tällaisella kouluratsastajan meiningillä. Edelleen kun katson menoamme videolta, paistaa sieltä läpi tuollainen kouluratsastajamainen raskaampi istunta ja vaikeus mennä kropalla mukaan hyppyihin. Noh, edessä on taas talvi ja hyvää aikaa palata ihan niiden perusasioiden äärelle. Esteillä voisinkin asettaa omaksi tavoitteekseni keskittyä entistä tehokkaammin tuohon istunta-asiaan.

Myös kouluratsastuksen puolella tapahtui kauden aikana melkoista nousujohteista edistymistä. Päästiin ok HeC-HeB tason suorituksista hyviin HeB ratoihin ja vielä korkkaamaan HeA neitsyyskin. Olen saanut paljon ahaa-elämyksiä ja valmennukset ovat tulleet todelliseen tarpeeseen. Istunta-asiat koulupuolellakin kovasti minua mietityttävät, välillä on koko paketti ihan hajalla ja välillä taas ei. Tähän liittyen ensi kaudella osallistunkin viikoittain ratsastajille suunnattuun pilatekseen, toivottavasti sieltä löytyy apua myös lajitreeniin.

Karkki on kehittynyt kovaa vauhtia ja palikoita on naksahdellut mukavasti paikoilleen. Toivottavasti päästään talvikaudella tosiaan vielä hiomaan ne viimeisetkin palikat kohdalleen ennen tulevaa kisakautta. Tulevan kauden päätavoitteena on osallistua suomenhevosten kasvattajakilpailuun elo- syyskuun vaihteessa. Muut tavoitteet ovat lähinnä tätä päätavoitetta tukevia. Tarkoitus olisi saada rutiiniksi 90-95(-100!?)cm esteradat, sekä koulukisoja HeB-HeA tasolla. Lihaskunnon kasvatusta hevoselle ja sille hyypiölle siellä selässä. Itse minun täytyy erityisesti oppia istumaan nyt Karkin vihdoin hienossa löytyneessä keskiravissa.

Loppuun vielä pieni kuvaspämmi videon kera kotimaneesilta koulurataharjoituksista, joissa ratsastin HeA ohjelman (kenttäkutonen sovellettu lyhyelle radalle). Oma istuntani oli tuona päivänä traagisesti kadoksissa, mutta saatiin hyvä rata tehtyä ja harjoituskisojen mukaiset kiltit kannustavat prosentit, huikeat 68% ;D

32. Arkisia pohdintoja hevosenomistajuudesta

- Tili tuli tili meni.

- Loimitus/klippaus, ruokinta, kengitys, satula-asiat... Entä jos mitä jos? Pää on kulutettu puhki erilaisilla pohdinnoilla. 

- Täytyy oikeasti ratsastaa ja vaikuttaa hevoseen jos haluaa tuloksia.

- Ja sitten kun ei jaksa ratsastaa ja vaikuttaa, niin menee maastoon. Ja sitten toteaa että on mörköpäivä ja pakko se on täälläkin ratsastaa eikä haaveilla, jos haluaa tulla hevosen kanssa yhtä matkaa kotiin.

- Minä+Karkki <3 valmennukset

- Maneesi on aika ihana juttu.

- Täytyy muistaa pitää myös itsestä huolta, ei vain hevosesta. Pahalla tuulella väsyneenä ja nälkäisenä ei ratsastuksestakaan tule mitään.

- Jos kaksi peräkkäistä päivää on hevosen kanssa kuin yö jä päivä, voit todeta että sellaista se nuorten kanssa välillä on. Ja tammojen. 

- Jälkeenpäin ajattelee, että olipa sitä hullu kun osti pienen keskeneräisen ja pukittelevan ratsunalun täysin tunnepohjaisena ostoksena.

- Ja seuraavassa hetkessä ajattelee kuinka viimeviikot ovat olleet todellista nousujohteista kehitystä ja onnistumisia, että kyllä tämä kaikki on ollut sen arvoista.

31. Kauden päätöskisat

Etukäteen tehtyjen kisasuunnitelmien mukaisesti päästiin lähtemään kauden viimeisiin kisoihin Hattulaan. Kyseessä olivat oman seuran koulumestaruudet ja myös HeB luokassa kilpailtiin seuran viimeinen 30v-cup osakilpailu. Starttasimme kahdessa luokassa, eli HeB K.N. Specialissa cup-osakilpailun pisteet mielessä ja HeA- merkin kouluohjelmassa seuran seniorimestaruutta ajatellen. HeA startti olikin jännittävästi meidän ensimmäinen, yhdessä ja erikseen. En itse nimittäin koskaan ole millään muullakaan hevosella HeB:tä vaikeammassa luokassa startannut, joten jännitystä oli ilmassa.

Aamu alkoi tietysti tallilla letityspuuhilla. Olin pari päivää ennen kisoja vihdoin klipannut Karkin, joten loimen alta paljastui ihanan puhdas hevonen, eikä harjaamiseen tarvinnut käyttää sen kummemmin aikaa tai energiaa. Tallilta lähti myös kaveri matkaan samalla kuljetuksella. Olin kerrankin osannut arvioida aikataulut juuri sopiviksi, ja kisapaikalle päästyämme juurikaan ylimääräistä luppoaikaa ei ollut, mutta myöskään ei tarvinnut pitää kiirettä. Veryttelyaikaa sain juuri sopivasti ennen ensimmäistä starttia. Luokkien välissäkään ei kovin pitkää odottelua tullut. 

Veryttelyssä ja itse kisaradalla Karkki oli hämmentävän rento ja ratsastettavissa, ikinä ennen se ei kouluradalla ole ollut noin hyvä. Aina ennen se on jännittynyt niin, ettei sitä ole päässyt oikein ratsastamaan. Toisaalta juossut alta ja sitten taas jäänyt pohkeen taakse hissuttelemaan tai kyttäämään. Tällä kertaa ei jännityksestä ollut merkkiäkään, ja HeB radan ratsastus tuntui jotenkin niin vaivattomalta ja mukavalta! Ikinä ennen ei vastaavaa fiilistä ole ollut. Ajattelin kesken radankin vain että "tältä sen kuuluu tuntua!". Prosentitkin puhuivat puolestaan: 66,6%! Tehtiin meidän ennätys kyseiseltä radalta, ja samalla napsahti luokkavoitto. Tämä myös sinetöi sen, että voitimme myös seuran kouluratsastuksen 30v-cupin! Nyt palkintohyllyssä taas komeilee yksi pokaali.

Melko hyvillä mielin lähdin siis HeA rataa ajatellen veryttelemään, mutta tässä vaiheessa Karkki tuntui jotenkin todella vetelältä. Se, ettei se ottanut kisapaikalla mistään kipinää, toi esille taas sen toisen ääripään, eli pohkeen takana mummoravia hölkkäävän hevosen. Yritin pitää siis veryttelyn lyhyenä mutta herkistävänä, melko huonoin tuloksin. Radan suoritimme loppuun asti kunnialla, mutta keskiaskellajeja emme esittäneet käytännössä lainkaan ja videolta kun katsoo, niin oma katseeni ainakin kiinnittyy omiin kermavaahtoa vatkaaviin alapohkeisiini.... Ei mikään kovin näyttävä suoritus, mutta tasainen. Tästä tuomari meidät kiltisti palkitsi huimin prosentein 61,48%! :o Olin äimänkäkenä tämän kuultuani. Toiveissani oli saada edes hyväksytty rata, joten tämä vielä huonolla radalla oli kyllä täysin odotukset ylittävä lukema. Ja vielä noin debyytiksi. Prosentit oikeuttivat myös seniorimesaruuden pronssiin, joten melko tehokas palkintopöydän putsausreissu oli kyseessä.

Videolla on valitettavasti vain HeA- rata, sillä liikenteessä oltiin ilman kisahoitajaa ja lisäkäsiä kuvaamiselle. Onneksi edes tämä muistoksi!

30. Mitaleita ja mestaruuksia

Kauden viimeiset estekisat meidän osalta käytiin viime lauantaina Rengossa, ei kovin kaukana kotoa siis. Näihin kilpailuihin meillä oli kaksi erityistä syytä lähteä: Kanta-Hämeen ratsastajien 30v-juhlacupin viimeinen osakilpailu, sekä seuranmestaruudet. Luokiksi näiden mukaan valikoituivat siis 80cm ja 90cm.

"Ei sulla herkkuja sattuis olemaan?"

Kerrankin aamulähtö kisoihin oli hyvin rauhallinen ja verkkainen, sillä lyhyen kisamatkan ja päivän loppupään luokkiin osallistuminen mahdollisti myöhäisen lähdön aamulla. Ehdin aamusta putsata varusteetkin ja pakkailla autoa, jonka jälkeen otettiin vasta Karkki sisälle puunaukseen. Noin puolentunnin ajomatka sujui mukavasti, ja lopulta olimme siltikin kisapaikalla vähän turhan aikaisin. Ehdimme kuitenkin näkemään ja kannustamaan muiden tallilaistemme suorituksia omaa vuoroa odotellessa.

Karkki otettiin kopista ulos vasta juuri ennen kuin lähdin 80cm luokan rataa kävelemään, starttivuoroni oli nimittäin luokan viimeisenä. Veryttely oli kisakentältä pienen matkan päässä maneesilla. Kovin pitkää veryttelyä en ensimmäisen luokan alle halunnut, että Karkki jaksaisi hyvin molemmat luokat. Veryttelyssä Karkki oli tapansa mukaan melko rauhallinen ja hyvin toimiva, ongelmat alkoivat vasta kun siirryttiin verkkamaneesilta kohti kisakenttää. Pitkästä aikaa kisapaikalla oli useita tuttuja hevosia, joka verotti Karkin keskittymiskykyä huomattavasti, kun sen piti käyttää aikaa huutamalla muiden perään ja vahtaamalla kavereiden olinpaikkaa. Yhden pukinkin Karkki päätti heittää pitkästä aikaa. Yleinen levottomuus ja keskittymiskyvyn puute vaikutti tälläkertaa valitettavasti radalla asti, päästiin 80cm maaliin napattuamme 4vp radan ensimmäiseltä pystyesteeltä. Syytän tästä kuitenkin itseäni, en ratsastanut esteelle tarpeeksi suoraan ja etäisyyskin oli hukassa. Loppurata sujui kohtuuhyvin. Suureksi yllätykseksi meidät kuitenkin kuulutettiin palkintojenjakoon. En ollut seurannut juurikaan muiden ratsukoiden tuloksia, ja kävikin ilmi että radalta oli vain kaksi nollatulosta, ja meidän 4vp aika oli kaikista nopein. Sijoitus oli siis loppujenlopuksi 3.! Samaisessa luokassa palkittiin myös seuran 30v-juhlacupin sijoittujat, ja mehän Karkin kanssa oltiin cup-pisteitä napsittu siihen malliin pitkin kautta että päästiin noutamaan palkintojenjaosta sinivalkoinen ruusuke ja upea pokaali!

Lähdin 90cm radalle luottavaisin mielin, yleensä Karkki on toisella radalla ollut keskittyneempi jos ensimmäinen on jännittämisestä tai muusta vastaavasta syystä mennyt lörinäksi. Näin kävi tälläkin kertaa, ja rata oli omasta mielestä kokonaisuutena paljon parempi. Puomitkin pysyivät kannattimilla muutamasta huonosta etäisyydestä huolimatta. Tässä vaiheessa iskikin sitten pieni paniikki ratsastajalle, sillä nollatulos tarkoitti sitä, että AM5- arvostelun mukainen uusintavaihe odotti. Kauhulla katselin kun esteitä nostettiin metrisiksi uusintaa varten, ja mietin että pitäisikö tässä vaiheessa keskeyttää ja olla tyytyväinen hyvään perusrataan. Kuitenkin keräsin ne viimeiset rohkeuden rippeeni, ja suuntasin uusintaradalle. Maaliin päästyäni viimeinen este yhden jalustimen varassa kiikkuen nollarata takana en pystynyt muutakuin nauramaan! Tein sen! Suoritus oli vielä kaikenkukkuraksi hopeamitalin arvoinen seuramme seniorimestaruuksissa. Hyvä me!

Kisojen loppumetreillä loppuverkassa tuli sellainen olo, että Karkkikin oli ihan kaikkensa antanut. Päätin siis, että nyt mennään muutamat seuraavat päivät ihan rauhaksiin, pääasiassa pitkiä kävelyitä maastossa ja keskitytään sitten vielä kisakauden päättäviin kisoihin, lokakuun alun seuran koulumestaruuksiin.

29. Ihan pellossa

Koska syksy ja sänkkäri, niin miksipä ei ratsastaisi siellä joka päivä kun kerta kelit suosii ja pohja on sellainen, ettei tarvitse murehtia kuinka monta kenkää jää jälkeen? Ollaan nyt siis ahkerasti tehty kouluvääntöä ja tietysti sitä laukkaa päästelty sänkipellolla. Kunnon kameraa ei ole mukaan sattunut, mutta aina joku yrittää hevosensa selästä puhelimella ottaa todistusaineistoa. Tässä sitä siis:

28. Paras tamma... eikä vaan mun mielestä!

Viikko sitten viikonloppuna 3.-4.9. oltiin molempina päivinä Karkin kanssa Ypäjällä Suomenratsujen kuninkaallisissa 5-vuotiaiden hevosten laatuarvosteluissa. Laatuarvostelut ovat siis kaksipäiväiset, joista toisena päivänä suoritetaan askellajikoe ja toisena estekoe. Tänävuonna askellajikoe suoritettiin ensimmäisenä päivänä.

Lauantaina aamuvarhaisella lastasimme siis Karkin auton kyytiin ja ajoimme kohteeseen reilun tunnin verran. Itselläni aamu ei ollut mitä hehkein; koko viikon olin ollut aikamoisessa flunssassa, enkä ollut sen vuoksi edes uskaltanut ratsastaa kahtena edellisenä päivänä, jotta jaksaisin koko viikonlopun sitten laatareissa tsempata. Buranan voimalla siis aamu käyntiin. Starttimme olikin luokan melko alkupäässä, joten paikanpäälle päästyämme kävin kansliassa ilmoittautumassa ja esittämässä rokotustodituksen, ja ehdimme kaksi ensimmäistä ratsukkoa luokasta seuraamaan ennen kuin menimme purkamaan Karkin autosta ja lähdin siitä sitten itse veryttelemään. Hieman liian hätäisesti oltiin liikenteessä, laatuarvosteluohjelma kestikin hieman pidempään yhden ratsukon osalta tuomarien arvosteluineen verraten esimerkiksi mihin olen normaalisti tottunut koulukisoissa käydessä, joten veryttelyaikaa jäikin jopa hieman liikaa. Ylimääräistä aikaa kulutin sitten ihan vaan pitkin ohjin kävelemällä ja yritin samanaikaisesti kuikuilla radalle päin että minkälaista menoa siellä on. Veryttelyssä alkujännityksen hevosesta poistuttua oli Karkin ratsastettavuus suorastaan parempi kuin ikinä. Se on ihan hienoa sinänsä, että parhaimman vaihteen siitä saa irti kisapaikoilla, se on kokoajan ihanasti pohkeen ja ohjan välillä, herkkä ja kuulolla.

Lopulta meidän vuoro koitti, ja mentiin radalle pyörimään lähtömerkkiä odottellessa. Tässä vaiheessa Karkista katosikin kaikki se rentous joka veryttelyssä oli saavutettu ja se kovin kyttäsi kaikkea mahdollista. Noh, ei muutakun radalle ja toteamaan että tässähän tämä raviohjelma taas menee plörinäksi ennen kuin saan tuon hevosen taas yhtään rennoksi. Raviohjelmaa lukuunottamatta olen erittäin tyytyväinen askellajikokeen suoritukseen, erityisesti käyntiosuuksiin. Lisäksi olen melko tyytyväinen keskiraviyritelmään nro. 2, sillä sen parempaa keskiravia Karkki ei ole vielä kisapaikalla koskaan näyttänytkään. Laukkaohjelma oli melko sujuva, keskilaukkoja olisi minun itseni pitänyt ehkä hieman rohkeammin ratsastaa eteenpäin.

Lopputulemana saimme askellajikokeesta seuraavanlaiset arvostelut:

Tuomareina toimivat Kerstin Nyberg ja Anne-Mari Pekonen

Käynti: Puhdasta. Saisi olla matkaa voittavampaa. 7,5.

Ravi: Jännittynyt. Vaikeuksia pidentää askelta. Aktiivisempi työntö takaa. Paremmin selän läpi. Saisi olla lennokkaampaa ja joustavampaa ja liikkua suorempana. 6,0

Laukka: Melko aktiivista. Saisi olla pyöreämpi. Työntää paremmin takajaloilla. Melko lyhyttä. Oikea laukka parempi. 7,25

Ratsastettavuus: Saisi liikkua tasaisemmin tuntumalla. Paremmin selän läpi. Aktiivisemmat takajalat. 7,5 

Tuloksia kuunnellessa en voinut muuta kuin nyökytellä päätä, sillä olin hyvin pitkälle tuomarien kanssa samaa mieltä kaikista näistä kohdista ja siitä mitä parannettavaa löytyy. Kaikenkaikkiaan olin siis melko tyytyväinen ensimmäisen päivän suoritukseen, joskin videolta jälkianalyysinä sanoisin että omasta ratsastuksesta olisin muuttanut vielä sen, että pitäisi ratsastaa lyhyemmällä ohjalla niin että oma käsi tulisi pois sylistä ja muistaa suoristaa tuo koppakuoriaisasentokin välillä.. Mutta ensimmäisen päivän jälkeen Karkki oli laskujeni mukaan jossain sija nro 18/42 tienoilla.

Ensimmäisenä päivänä myös Karkin kasvattajat olivat ilahduttavasti saapuneet paikalle katsomaan meidän menoa, ja oli mukavaa päästä heidän kanssaan juttelemaan. Saatiin kehuja siitä kuinka Karkki nyt näyttää kovin hyvälle, ja kuinka se on kehittynyt pitkästä mammalomastaan huolimatta. Karkkihan siis todellakin on kuusivuotias, mutta varsomisen vuoksi saa osallistua vuoden jälkijunassa näihin karkeloihin. Sama juttu ensi vuonna kasvattajakisaa ajatellen. Kasvattajakilpailusta puheenollen Karkkihan on tosiaankin voittanut osallistumisoikeuden tähän kilpailuun vuonna 2012 eräästä näyttelystä. Karkin kasvattaja meille ihanasti tämän todistuksenkin luovutti juttutuokiomme lomassa.

Kun oma osuus oli ensimmäisen päivän jälkeen pulkassa, Karkki pääsi autoon heinäverkon äärelle hetkeksi odottelemaan, kun kävimme katsastamassa mm. expo-tarjontaa. Mitään ei tälläerää mukaan tarttunut, lompakko kiittää. Lähdimmekin suhteellisen ajoissa kotia kohti, jotta minä pääsisin puolikuntoisena lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan päivään. 

Jälleen aikainen aamuherätys sunnuntaina ja kohti ypäjää. Lähtöjärjestys estekokeeseen oli toisena päivänä sama kuin ensimmäisenä, joten jälleen melko alkupäässä ryhmää oli meidän lähtövuoro. Sateiden vuoksi suorituspaikka oli vaihtunut estekentästä ja Haimi-halliin. Kovin pitkää veryttelyä en halunnut estekokeen pohjalle, joten kävin askellajit molempiin suuntiin läpi ja hyppäsin muutamia hyppyjä. Veryttelyssä Karkki tuntuikin jopa hieman löysälle, joten ajattelin etten kovin paljoa sitä halua väsyttääkkään jos sitä edellinen päivä matkustuksineen vielä painaa.

Radalle päästyä meininki kuitenkin vaihtui ihan totaalisesti, ratsastettavuus muuttui nollasta sataan, ja Karkki liikkui todella reippaasti ja imi esteille, niin että piti pikemminkin toimia pienenä jarruna eikä niinkään ratsastaa eteenpäin. Kokonaisuudessaan estekoe meni loistavasti. Lähestymiset pääasiallisesti onnistuivat melko hyvin, ja puomeja tuli alas vain yksi. Ja sekin puomi oli este nro. 5 pahamaineinen mustavalkoraidallinen porttipysty. Tässä esteessä oli tiettyyn korkeuteen nostaessa optinen harha hevosille, sillä puomi oli juuri maneesin seinämän ja hiekan rajalla niin, ettei sitä hevoset enää nähneet. Tästä esteestä hyppäsi siis käytännössä jokainen hevonen läpi videolla nähdyn hypyn tapaan, jopa yksi ratsukko kaatui. Mielestäni epäreilu tehtävä nuorille hevosille. Siitä huolimatta oma kokonaisuutemme oli siis erinomainen, videolta valitettavasti puuttuu sarjan hyppääminen maksimikorkeudessa.

Ja tässä estekokeen arvostelut:

Tuomareina toimivat Carl-Harry Frey ja Raija Jensen

Tekniikka: Hyvä jalkatekniikka. Kevyt ponnistus ja hyvä selkätekniikka. Vaikuttaa varovaiselta. 8

Kapasiteetti ja laukka: Laukkaa kevyesti, mutta kaarteissa vielä tasapainotonta. Melko hyvä kapasiteetti. 7,25

Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus: Hyvä ratsastettavuus, hevonen hyvin keskittynyt tehtäväänsä. Hevonen on elastinen. 8,25

Tässä vaiheessa tavattiin sitten kisahoitajan kanssa yhteispisteitä, ja järkytykseksi (positiivinen järkytys) huomattiin että kas, Karkki on tässä vaiheessa kiinni sijoituksessa ja vielä parhaana tammana. Täytyy kyllä sanoa että koko päivä kun odoteltiin sitten tulosten kehittymistä, niin minua jännitti huomattavasti enemmän kuin itse ennen suorituksia. Koko päivän odottaminen kannatti, sillä lopulta saimme osallistua palkintojenjakoon, loppusijoituksena 6/42 ja paras tamma! En edes uskaltanut odottaa moista kiipeämistä sijoituksissa ensimmäisen päivän jälkeen, mutta estepisteemme oli sen verran hyvät, että ne riittivät nostamaan sijoitusta yllättävänkin paljon. On mulla siis aika hieno hevonen <3

Rankka kisaviikonloppu siis takana, vielä tälle kaudelle suunnitelmissa oman seuran koulu- ja estemestaruudet. Sitten pistetään kisat hetkeksiaikaa sivuun ja keskitytään treenaamiseen.