keskiviikko 12. elokuuta 2015

2. Nuori hevonen ensihevosena?

Ensimmäisen oman hevosen ostaminen.
Tapahtuma jonka jokainen hevosesta haaveileva on varmasti kuvitellut mielessään läpi uudelleen ja uudelleen. Millainen sen hevosen pitäisi olla, mitä sen ostamisessa tulee ottaa huomioon, kokeilureissut, millaista elämä sen jälkeen mahtaakaan olla jnejne..

Itse olin nuo kaikki asiat jo suunnitellut valmiiksi, mutta kas, oma tarinani hevosenomistajaksi olikin aivan erilainen. Tutun hevosen ostamisessa oli toki puolensa. Tiesin tarkalleen sen historian edellisen puolen vuoden ajalta hyvine ja huonoine puolineen. Olin ratsastanut hevosella useasti, kahdet kilpailutkin olimme yhdessä jo kokeneet. Näin miten hevonen lastautuu ja matkustaa, miten se käyttäytyy kengittäessä sekä monia muita asioita. Yllätysmomentit oli näin siis ostotilanteessa minimoitu.

Ainoa asia mikä minua ostotilanteessa mietitytti, olikin Karkin nuori ikä. Toki nuoren hevosen ostamisessa on puolensa, mutta itse kuitenkin hyvin "perustasoisena" ratsastajana, joka on korkeimmillaan 2-tason HeB radoilla taitojaan näytellyt, alkaa sitä miettimään onko itsellä tarpeeksi rahkeita ja kykyä kouluttaa niinkin vihreää hevosta kuin Karkki on. Uskoa minuun toki valaa se, että olenhan jo kyseistä asiaa toteuttanut viimeiset puolivuotta, mutta takaraivossa kolkutteleva "epäonnistumisen" mahdollisuus luo tiettyä epävarmuutta. Mitä jos onnistunkin jollain tapaa pilaamaan hevosen? Tuskimpa, mutta nyt kun vastuu on kokonaan minulla, luo se ilmeisesti jonkinlaisen huolen siitä, että pitäisi onnistua täydellisesti. Varsinkin kun tämä hullu kouluratsastaja meni ostamaan tulevaisuuden estehevosen.

Ennen ajattelin, että ensimmäinen hevonen minulla olisi noin 10-vuotias opetusmestari tyylinen suuri koulunorsu, jonka kanssa kehittyisin huimasti ja pääsisin liitelemään vaativia kouluratoja. Kohtalo ilmeisesti puuttui peliin. Ja tunteet. Voisi ajatella, että tunnepohjalta tehdyt kaupat eivät nekään kovin viisaat ole, mutta tässä vaiheessa yhteistä matkaamme olen varma siitä, että tämä oli oikea päätös.

Onni on, että Karkki majailee tallilla jossa ympärillä pyörii jatkuvasti alan ammattilaisia minua auttamassa. Pyrinkin mahdollisimman usein osallistumaan ratsastuskoulun tunneille, valmennuksiin ja muihin kissanristiäisiin itseäni ja hevosta eteepäin viedäkseni. Pyrin myös turhasta tiukkapipoisuudesta luopumaan, vastoinkäymiset kun tuskin ovat vältettävissä. Rennommalla asenteella nuoren hevosen kanssa varmasti pääseekin pidemmälle, jos vertaa armottomaan täydellisyyden tavoitteluun. Oppimassahan tässä ollaan, molemmat.


4 kommenttia:

  1. Samaa mietin itse Sannia ostaessa, sillähän oli ikää vasta vuosi. Kuitenkin nuoria ratsastaneena hurahdin ajatukseen, että saan tehdä kaiken itse alusta asti. Jos joku sen pilaa ni se olen minä. Mutta miten meistä kumpikaan lähtee pilaamaan nuorta hevosta, kun osataan kuitenkin laittaa hevonen etusijalle, eikä kuitenkaan olla aloittelijoita jotka eivät pärjäisi. Nuori hevonen menee pilalle useimmiten kahdesta syystä: joko niitä pelätään tai niiltä vaaditaan liian paljon liian aikaisin. Nuoreen hevoseen saa kuitenkin ihan erilaisen luottamussuhteen kuin vanhaan ja kokeneeseen, eri koteja kiertäneeseen kisatykkiin. Nuoret oppii niin nopeasti, että siihen hyvän olon tunteeseen jää koukkuun; olen tehnyt jotain oikein! Siinä mun pohdintoja asiasta, teillä tuskin on mitään hätää iän tai lajivalinnan suhteen, yhdessä kehittyminen ja toisiinsa luottaminen on tärkeintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos Minna tästä pohdinnasta! Voin täysin samaistua onnistumisen tunteisiin, joita meillä kuluneen puolen vuoden aikana onkin tullut jo monessa käänteessä. Ja mikä on sen upeampi tunne kun ulkopuolinen henkilö sanoo näkevänsä, että kuinka luottamus on molemminpuoleista itsensä ja hevosen välillä.. Kuten sanottu, paras elämäni päätös ja ostos tähän mennessä ;)

      Poista
  2. Se on kyllä jännä, miten ratsastajat on niin peloteltu, että nuoren osto tuntuu suunnilleen synniltä. Vaikka eivät ne hevoset nyt kuitenkaan mistään lasista ole. Alussa tehtyjen virheiden korjaaminen on toki vaikeampaa kuin se, että tekisi alusta asti oikein, mutta ei se mahdotonta ole.

    Itse olen ihan muutaman vuoden ratsastuskokemuksella ruvennut ratsastamaan nuoria (3 - 5-vuotiaita) ja niistäkin poneista tuli myöhemmin hyviä ratsuja, jopa menestyksekkäitä kisaponeja.

    Siksi en ole niin kamalan huolissani siitä, että en vieläkään osaa ratsastaa, mutta silti minulla on nuori poni. Oma kasvatti. Sen kanssa tekeminen on ihan erilaista kuin minkään muun. Vaikka se ei ole kovin hyvin koulutettu niin olen kuitenkin suorastaan hämmästynyt siitä, että olen vajavaisilla taidoillani onnistunut opettamaan sen kantamaan ratsastajaa kaikissa askellajeissa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, tämä teksti valaa uskoa myös omaan itseen ja taitoihin :D
    Ehkä tässä vielä ensihevosen omistajana kauhukertoimet lisääntyvät huomattavasti, kun kaikki on niin uutta ja jännittävää. Itsekin olen jo vuosia osallistunut erilaisten nuorten hevosten ratsastamiseen, enkä ikinä ennen omaa hevosta ole kokenut tällaista pelkoa, että tekisin jotain virheitä koulutuksessa... Ehkä oma tuska tästä ajan myötä lievittyy, kun näkee että ihan hyvinhän ne asiat sujuu :)

    VastaaPoista