Estehevosen ostettuani on tietysti minunkin täytynyt tehdä ryhdistäytymisliike lajin suuntaan, tosin se on tuntunut jopa luonnolliselta valinnalta, Karkki kun hyppäämisestä tuntuu nauttivan ja tämäkin ratsastaja on löytänyt vuosia sitten lajiin kadotetun innostuksen uudelleen.
Nuorempana olen siis seuratasolla kisannut esteitä jonkinverran, pääasiassa ratsastuskoulun ponilla. Miksi hyppääminen aikoinaan alkoi puulle maistumaan johtuu pitkälti varmasti siitä, että 50% hyppäämiskerroista onnistuin jotenkin ponin selästä tippumaan, tai sitten kieltojen määrä kasvoi niin suureksi että ratsastajanakin alkoi miettimään, onko touhussa mitään järkeä. Nyt alla oleva ratsu puolestaan imee esteelle, hyppää helposti ja on myös helposti esteillä ratsastettavissa. Nämä asiat yhdessä ovat saaneet suuria onnistumisen tunteita ja en pysy pöksyissäni kun odotan uutta hyppykertaa!
Tänään olimmekin jälleen Jari Sneckin silmän alla valmentautumassa omalla kotikentällä. Karkilla olen hypännyt naurettavan vähän, alle kymmen tuntia varmasti ja niistäkin suurimman osan Jarin tunnilla. Kyseinen valmennus oli myös silloin, kun ihka ensimmäistä kertaa Karkilla hyppäsin. Mukavaa olla siis sellaisen henkilön opastuksessa, joka on näkemässä kehityskaarta alusta asti.
Alkuun tavalliseen tapaan veryttelyn teimme itsenäisesti, jossa Karkki ei ollut ihan niin hyvin ravissa pohkeen edessä kuin olisin halunnut. Laukan mukaanottaminen hieman paransi tilannetta, mutta muuten alkuun meno oli kovinkin tahmeaa. Kuitenkin heti veryttelyhyppyjen alkaessa vanha tuttu eteenpäinpyrkimys palasi ja sain alkaa keskittymään tasaisen hyvän tuntuman pitämiseen esteitä lähestyessä. Joskus laukka tahtoo levitä kovinkin pitkäksi ennen esteitä, joten tuon tuntuma-asian harjoittelu on ollut isossa roolissa hypätessä. Kuten videoltakin kuulette, vauhdin hidastamisesta meille jaksetaan muistuttaa :D
Itse hyppytunti meni superhyvin. Pieniä virheitä tuli matkanvarrella, mutta ne saatiin heti seuraavalle kierrokselle korjattua. Oma asento hypyssä ja ohjien pituus itselle on vaikeita asioita, pitäisi hypyssä myödätä enemmän, ja esteiden välillä säilyttää käden paikka tarpeeksi edessä ilman että päästää ohjaa pitkäksi. Lisäksi hartialinjasta pitäisi päästä hyppyyn rennommin mukaan, eikä tönöttää pystyssä. Ensimmäistä kertaa näin myös itseni tässä videolla Karkin selässä. Niin kamalaa katseltavaa meno ei omaan silmään ollut mitä pelkäsin, mutta paljon parannettavaakin nään.
Onneksi sain ei-niin-hevosista-pitävän äitini mukaan, jonka pakotin ottamaan muutamia videopätkiä, tässä niistä lyhyt kollaasi: (melko kaukaa kuvattu mutta kyllä siitä jotain näkee..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti