lauantai 24. lokakuuta 2015

14. Kuinka nopeasti edetä nuoren kanssa?

Kisojen jälkeen Karkilla on ollut hieman leppoisampaa elämää, normaalia enemmän vapaata ja pääasiallisesti liikunta on ollut sitten maastoilua. Jonkin sortin lomaksikin voisi siis kutsua. Tärkeää nuorelle hevoselle kun mieli ja kroppa pääsee lepäämään eri tavalla. Nyt ollaan taas otettu mukaan totisempaa työskentelyä. Mukava on edelleen huomata kuinka nousujohteista työskentely on.

Mutta maastoilu näillä syyskeleillä on ollut tervetullutta. Paljon ollaan koitettu keskittyä reitteihin joissa pääsee käynnissä kulkemaan vaihtelevassa maastossa ylä- ja alamäkeen. Onneksi tällaiset löytyvät ihan tallin nurkalta, joten mäkitreeniä pääsee melkein ympärivuotisesti (ehkä talvella harkitummin) harjoittamaan. On loivaa ja jyrkkää mäkeä, niin että hevonen pääsee oikein kunnolla takapäällä työntämään. Hyvää treeniä siis nuorelle löysät takapolvet omaavalle ratsulle. Samalla ajatuksella olisi tarkoitus ottaa säännöllisempään treeniin myös puomi/kavalettiharjoittelua.

Totisemmin ratsastaessa ollaan Karkin kanssa laukkaamisessa päästy askel eteenpäin. Laukkavoltillekkin jo taivutaan, ei ehkä vielä niin hyvässä tasapainossa, mutta käännytään kumminkin, ja suoralla uralla pystyy asetuksen ja suoristamisen kanssa pelaamaan. Lisäksi vastalaukkatreeniäkin ollaan aloiteltu, joka Karkille tuntuukin erityisesti oikeaan kierrokseen melkoisen helpolta. Vasemmalle meno onkin hieman haastavampaa, mutta lyhyitä pätkiä tehdessä vastalaukka on yllättävänkin laadukasta.

Näin ensihevosen (nuoren) omistajana on huomannut ajoittain tuskailevansa sitä, että millaista vauhtia sitä tulisi edetä erilaisten asioiden kanssa. Tällä siis tarkoitan sitä, että kuinka paljon minun pitäisi vaatia ratsastaessa hevoselta, tai olla vaatimatta vielä tässä vaiheessa. Joskus pelkään pyytäväni liikaa, mutta sitten jos jää pyytämättä niin mietin olisiko pitänyt kuitenkin pyytää lisää. Tässä suhteessa on taas ihanaa että ympärillä on alan ammattilaisia, ja valmennuksissa toki mennään hevosen tason mukaan, mutta tilanteet lähinnä vainoavat hetkinä kun yksin ratsastaa maneesissa ja treenaa jotain vielä Karkille vaikeampaa asiaa.

Noh, ehkä murehdin välillä liikaa ja pitäisi luottaa omaan fiilikseen, eikä jäädä turhaa hyssyttelemään. Kuten eräällä tunnilla saimme palautetta, että nyt meno on rentoa ja ihanaa ja kivaa, mutta nyt on hetki kun pitäisi alkaa vaatimaan jo hieman enemmän. Kuullostaa siis ihan loogiselta. On päästy pisteeseen jossa asiat alkaa olla helppoja ja rentoja, niin silloin on aika siirtyä askel eteenpäin. Karkki kun kuitenkin on tuntunut olevan nopea oppimaan uusia asioita. Mutta liikakin on aina liikaa... Kaipa tästä huolenaiheestakin selvitään maalaisjärjen avulla ja hevosta kuuntelemalla.

Tänään oli muuten makein maastoilukeli ikinä.




2 kommenttia:

  1. Miten mä en ole löytänyt sun blogia aikaisemmin, täähän on ihan huikeen mukavaa luettavaa, ja vielä samoilta seuduilta kuin ite :) Jään seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista