15. Hitaasti mutta varmasti edeten

Pienen päivitystauon jälkeen kuulumisia.

Ollaan viime viikkoina säännöllisen ahkerasti väännetty tosissaan ja ei-tosissaan koulua, hypätty hyvällä ja vähän huonommalla menestyksellä, ja kohotettu kuntoa sekä päästelty höyryjä metsissä. Aloitetaampa vaikka pienellä analysoinnilla kuinka perusratsastus on meillä edennyt. Kokonaisuudessaan Karkki on alkanut tulemaan tasaisemmaksi suorittajaksi, ja pystyy nyt liikkumaan pidempiä aikoja ja paremmin oikeammanlaisessa muodossa. Muoto on paljon pyöreämpi, ja ollaan pyritty siihen, että se alkaisi kantamaan itseään paremmin etuosastaan. Pikkuhiljaa hyvä tulee! Liittäisin tähän mielelläni videota tai kuvia, mutta kuvaajien puute on huutava, toivottavasti saan pian todistusaineistoakin.

Esteilläkin meno on omalla tavallaan parantunut. Ehkä osittain siksi, että kuskikin on pikkuhiljaa alkanut saamaan jonkinlaista käsitystä esteratsastuksesta. Plus yhteistä rutiinia on tullut. Tämä tulee esille muunmuassa siinä, että haastavammatkin treenit alkavat sujumaan tiukkoine mutkineen. Välillä täytyisi vaan muistaa, että alla on vihreä hevonen eikä luottaa vielä ihan niin paljon mitä Karkkiin luotan. Ainakaan jos treeneissä hypätään Karkin mielestä supervaikeaa "esteenkin jälkeen on maapuomi" tyylistä tehtävää. Kuten kesällä, samantyylisen tehtävän edessä Karkki totesi pari viikkoa sitten, että "hui empäs hyppää" ja kuski käy keräilemässä parit komeat mustelmat täräytettyään tolppien päälle. Mitä tästä opin: älä hyppää ennen hevosta ja tue loppuun asti kun näyttää siltä että hevonen epäröi. Niin ja se ikuinen mantra kantapäät alas. Pikkuhiljaa se on alkanut uppoamaan päähäni ja sen ansiosta oma tasapainoni on huomattavasti parantunut hypyissä. 

Kelien viileneminen ja varmaan Karkin kasvanut kunto yhdessä ovat keventäneet sen takapäätä ajoittain melkolailla, yksikin vapaapäivä tai liian kevyttä menoa, niin alla onkin astetta villimpi ratsu :D Viime viikolla jouduin kertaalleen juoksutuspuuhiinkin ennen ratsastusta, kun Karkki provosoitui parista pihaan karanneesta ponista. Saipahan huvitella liinan päässä ensimmäisen vartin pukkilaukassa ennen kuin ratsastaja uskalsi turvallisin mielin kavuta kyytiin. Lujaa ollaan menty myös maastossa. Ollaan yritetty nyt kerran viikkoon käydä reippaalla maastoreissulla, ja toisen kerran mahdollisuuksien mukaan rauhallisemmalla lenkillä, nyt kun vielä ei maa ole jäätynyt. 

Nyt lähiaikoina olisi ohjelmassa Kärkkäisen estevalmennusta, ja toivottavasti ratsastajalle istuntakurssia. Olen myös suunnitellut, että menen seuraamaan itsenäisyyspäivänä Aulangon ratsastuskoululla järjestettävää klinikkaa ratsastuksen perusteista, jossa puhutaan muunmuassa oikeaoppisesta vaikuttamisesta hevoseen ja hevosen tahdista sekä tasapainosta. Perusjuttuja siis mutta sitäkin tärkeämpiä asioita!

Loppuun upea kuva, jonka ystäväni Sanni Turpeinen on Karkista kesällä ottanut, ehkä joskus teen kokonaisen postauksen kuvaussessiosta.