21. Back in business!

Karkin loma on päättynyt, ja noin viikon aikana ollaan pikkuhiljaa palailtu normaaliin treenirytmiin. Eilen oltiin loman jälkeen ensimmäistä kertaa esteitä hyppimässä Kärkkäisen Annan valmennuksessa kuukauden tauon jälkeen. Karkki ainakin oli sitä mieltä, että nyt ollaan asiassa. Se nimittäin oli niin innostunut, että sain harjoitella pienimuotoista rodeoratsastustakin ja vauhtia oli kokoajan turhan paljon. Hyvä tietää, että ainakin tuo nauttii hyppäämisestä.

Näin tauon jälkeen tehtävät pidettiin suht simppeleinä, samoin estekorkeudetkin pieninä. Mikä on tietysti hyvä asia tauon jälkeen, kun rutiini on vähän kadoksissa ja haetaan sitä yhteistä rytmiä ja ideaa touhuun. Rutiini todellakin oli kateissa, paikat ei oikein meinannut hyppyihin löytyä, itse en ollut oikein mukana ja ajantasalla, sekä tosiaan Karkin korostunut innostus yhdessä tekivät tunnista melko haastavan, mutta jäkeenpäin touhua videolta katsellessa ei se niin katastrofaalista ollut miltä se ajoittain tuntui.

Hyppäsimme melko yksinkertaisia linjoja, suoraa ja hieman kaartaen, niin että askelpituus pysyi väleissä kuitenkin samana. Riippuen myös suunnasta mistä linjan ratsasti, saattoi välit olla lyhyempiä tai pidempiä. Haasteellisimmaksi osoittautui yllätysyllätys eteenpäinratsastaminen vauhdista huolimatta. Helpommin väliin tuli seitsemän askelta kuuden sijasta, toki jos ei lasketa yhtä epäonnistunutta supervauhtiväliä jossa Karkki venytti omatoimisesti (kuski pihalla) välin melkein viiteen. Lopputulos olikin viisi ja puoli, sekä komeasti kolisevat puomit. Muutenkin väleissä eteepäinratsastus on oma heikkouteni. Jään helposti vain istumaan satulaan ja pyytämään jalalla eteenpäin, kun pitäisi omaa istuntaa keventää ja siinä pyytää hevosta eteenpäin. Hyppääminen kuitenkin on itselle vielä haastavaa, keskityn monesti liikaa itse esteisiin kuin siihen mitä niiden välissä tapahtuu ja alan helposti hätäilemään. Tässä siis yksi kehityskohde tulevaisuutta varten. 

Tässä videolla koostetta hypyistä:

Video YouTubessa

20. Irtojuoksutuspuuhia

Tässäpä malliesimerkki Karkilta kuinka puretaan omatoimisesti pakkasista aiheutunutta energiaa. Samalla voi yrittää kolkata typeriä ihmisiä jotka on jäänyt vauhtihirmun tielle.

19. Katse tulevaisuuteen

Ajattelin vähän kirjoitella ylös tänne, että millaisia tavoitteita meillä olisi tulevaisuutta ajatellen. On pari ns. päätavoitetta, ja sitten vähän pienempiä ja arkipäiväisempiä tavotteita, mutta yhtä tärkeitä kaikki.

Oikeastaan se grande finale- tavoite josta en vielä kovin paljon eteenpäin ole ajatuksia suunnannut, on vuonna 2017 koittava kasvattajakilpailu, jolloin Karkki 7v, saa varsoneena siihen osallistua uudehkojen sääntöjen mukaisesti yli-ikäisenä, aikaisemminhan tuo osallistumisikä on ollut 6-vuotta, ja on edelleen kaikille muille, paitsi tammoille jotka ovat varsan ehtineet pyöräyttää. Tavoitteesta tekee vielä suuremman ja haastavamman se, että olen näillä näkymin päättänyt ihan itse ratsastaa Karkin näissä arvostetuissa kilvanajoissa, vaikka minulle on kyllä mainittukin, että hullu olen jos en ammattilaista palkkaa sinne muiden ammattilaisten sekaan. Noh, tässäkin aika näyttää, kuinka yhdessä kehitytään ja onko tosiaan ihan haaveajattelua mennä tällaisena harrastekilpailijana ottamaan mittaa muista. 

Kesällä 2015

Tulevana kesänä tavoitteena olisi puolestaan osallistua Suomenhevosten kuninkaallisiin laatuarvostelun muodossa. Samalla tavalla saadaan varsomisen varjolla osallistua vuotta myöhemmin 5-vuotiaiden laatuarvosteluun. Tämä ei itseä niinkään stressaa, pikemminkin mielenkiinnolla olen lähtemässä kuulemaan onko Karkissa laatua vai ei :D Tulevana kesänä olisi myös ajatus osallistua nuorten hevosten festivaaleille pikkuluokkia hyppäämään. Tässä taka-ajatuksena derbykentän korkkaus, jotta oltaisiin sitten ennen kasvattajakisaa edes kerran siellä käyty pyörimässä. Kaikki nämä isommat kisat itseäni hämmästyttää ja kummastuttaa, aikaisemmin kun sitä vain on katsomosta tai groomina ollut näissä hommissa mukana. Mutta kerta se on jokaisella ensimmäinen.

Siinä ehkä kolme suurinta päätavoitetta, ja arkisempia tavotteita sitäkin enemmän ihan perusratsastuksellisista asioista lihaskunnon ja kestävyyden parantamiseen. Erityisesti Karkin selkä ja takaosa kaipaavat rutkasti lisää voimaa, ja kunhan loma siltä loppuu on tiedossa kiipeilemistä ja puomitreenejä. Ja jos tuo hanki tuosta vielä vähän korkeammaksi kasvaa, niin päästään hankitreeniäkin ottamaan mukaan. Mutta nämä tavoitteet mielessä palaan ensi viikolla Karkin selkään, ja ihan ensimmäisenä tavoitteena on, että se virtaa kerännyt duracell-jänöhepo ei heitä minua selästään :D

18. Asioiden ja varpaiden sulattelua

Päivitystauon jälkeen on vissiin hyvä kerrata mitä meille kuuluu.

Huihai pakkasta!

Yksi isoista asioista meillä lähiaikoina on ollut satulanmetsästys prosessi. Olen hakenut ympäri kyliä monenmoisia satuloita kokeiltavaksi, mutta mikään ei Karkin selkään ole sopinut. Yhdistelmänä kapea ja hieman lapakuoppainen selkä ei ole kovin kiitollinen, vaikka kaikki viritelmät tuntuu olevan kahlattu läpi. On ohutta ja paksua karvaromaania, edestä kohottavaa geeliä kokeiltu erimerkkisten ja mallisten satuloiden kanssa... Itsepähän ongelman olen sinänsä esiin nostanut, meillähän oli hyvä satula mutta koska haluan estesatulan enkä koulupainotteista yleissatulaa, on sitä nyt vaan kärsivällisesti jatkettava etsintöjä.. (Pssst. jos tiedät jonkun jolla on myynnissä Prestige Golden Star 17"/32 niin ottakee yhteyttä! Meillä oli silver star tämän kokoisena joten tuo voisi sopia..)

Jotta ongelmat eivät tähän loppusi, lievää stressiä tähän pieneen pääkoppaan luo Karkin takakaviot. Meillä vaihtui kengittäjä, ja ensimmäistä kertaa olin muutenkin itse vierestä todistamassa kun Karkkia kengitetään. (Aikaisemmin olen ollut töissä ja tallinomistaja on ollut ottamassa Karkin sisälle kegitystä varten.) Tuli siinä sitten puheeksi nuo takakaviot, jotka olen jo itsekin todennut kesällä omissa mietteissäni kovin lyhyiksi. Kaviot ovat jo sen verran lyhyet, että jalkojen asento on päässyt hieman muuttumaan liian pystyksi, joka voi siis aiheuttaa ongelmia lanteen alueelle ja vaikuttaa siten liikkumiseen. Karkki on nyt vuoden ollut ilman kenkiä takasissa, suurin syy tässä pihattolaumassa eläminen. Varsinkin näin talvella takakenkä hokin kanssa voi tehdä kurjaa jälkeä, tammalaumassa kun meno on muutenkin melko armotonta. Loppujen lopuksi asiaa pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että parempi siis olla nyt vielä tämä talvi ilman takakenkiä, toivoa paljon lunta että kavio pääsee kasvamaan, ja keväästä aletaan takasiin laittamaan kengät ja korjaamaan asentoa. Mutta herättäähän se kysymyksiä sitten esimerkiksi tulevasta talvesta, että kuinka sitten pärjätään.

Kuten jo mainitsin, tammalauma voi olla melko armoton paikka ja aika-ajoin tulee yhteenottoja, joista yleensä selvitään melko pienellä. Juuri ennen pakkasia ja viimeisten kurakelien aikaan oli laumassa liikehdintää, ja viikon sisään Karkin molempiin takajalkoihin ilmestyi pienet arkipäiväiset haavat, mutta tietysti tuloksena imppari, ja kyllä, molempiin takasiin :D Varsinkin otj oli alkuun niin turvonnut että ehdin huolestumaan jo huolella. Liikkumisessa ei tämä kuitenkaan näkynyt mitenkään ja turvotus laski liikunnan avulla jo parissa päivässä, joten säikähdyksellä tästäkin selvittiin. 

On se aika tukki

Jotta tämä päivitys ei menisi ihan ongelmien vuodatukseksi, voisin hehkuttaa, että on jännä näin jälkikäteen huomata, kuinka oma sisäinen esteratsastaja on teinivuosista jälleen herännyt toden teolla. Estetreenit ovat sujuneet todella hyvin, ja estekorkeudetin ovat hivuttautuneet puolihomaamatta jo metriin asti, eikä kuskia sen kummemmin edes jännitä! Kiitos kuuluu tuolle estehirmulle joka hyppää näppärästi esteen kuin esteen, ja tämä amatööri voi kiikkua onnellisesti kyydissä. 

Onnistuneiden treenien jälkeen Karkki onkin nyt ansaitulla talvilomalla, ja en valita, näillä pakkasilla loma on juuri kohdillaan :D Pari viikkoa on tarkoitus antaa Karkin ihan totaalisesti olla kuolaimetta ja satulatta, ohjelmanumeroina tiedossa lähinnä metsäkävelyitä ja irtojuoksuttamista. Sitten vielä pari viikkoa selästä kevyttä jumppailua ja maastoilua, kunnes palataan taas tosissaan sorvin ääreen.

Karkki esittelee uutta toppista