18. Asioiden ja varpaiden sulattelua

Päivitystauon jälkeen on vissiin hyvä kerrata mitä meille kuuluu.

Huihai pakkasta!

Yksi isoista asioista meillä lähiaikoina on ollut satulanmetsästys prosessi. Olen hakenut ympäri kyliä monenmoisia satuloita kokeiltavaksi, mutta mikään ei Karkin selkään ole sopinut. Yhdistelmänä kapea ja hieman lapakuoppainen selkä ei ole kovin kiitollinen, vaikka kaikki viritelmät tuntuu olevan kahlattu läpi. On ohutta ja paksua karvaromaania, edestä kohottavaa geeliä kokeiltu erimerkkisten ja mallisten satuloiden kanssa... Itsepähän ongelman olen sinänsä esiin nostanut, meillähän oli hyvä satula mutta koska haluan estesatulan enkä koulupainotteista yleissatulaa, on sitä nyt vaan kärsivällisesti jatkettava etsintöjä.. (Pssst. jos tiedät jonkun jolla on myynnissä Prestige Golden Star 17"/32 niin ottakee yhteyttä! Meillä oli silver star tämän kokoisena joten tuo voisi sopia..)

Jotta ongelmat eivät tähän loppusi, lievää stressiä tähän pieneen pääkoppaan luo Karkin takakaviot. Meillä vaihtui kengittäjä, ja ensimmäistä kertaa olin muutenkin itse vierestä todistamassa kun Karkkia kengitetään. (Aikaisemmin olen ollut töissä ja tallinomistaja on ollut ottamassa Karkin sisälle kegitystä varten.) Tuli siinä sitten puheeksi nuo takakaviot, jotka olen jo itsekin todennut kesällä omissa mietteissäni kovin lyhyiksi. Kaviot ovat jo sen verran lyhyet, että jalkojen asento on päässyt hieman muuttumaan liian pystyksi, joka voi siis aiheuttaa ongelmia lanteen alueelle ja vaikuttaa siten liikkumiseen. Karkki on nyt vuoden ollut ilman kenkiä takasissa, suurin syy tässä pihattolaumassa eläminen. Varsinkin näin talvella takakenkä hokin kanssa voi tehdä kurjaa jälkeä, tammalaumassa kun meno on muutenkin melko armotonta. Loppujen lopuksi asiaa pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että parempi siis olla nyt vielä tämä talvi ilman takakenkiä, toivoa paljon lunta että kavio pääsee kasvamaan, ja keväästä aletaan takasiin laittamaan kengät ja korjaamaan asentoa. Mutta herättäähän se kysymyksiä sitten esimerkiksi tulevasta talvesta, että kuinka sitten pärjätään.

Kuten jo mainitsin, tammalauma voi olla melko armoton paikka ja aika-ajoin tulee yhteenottoja, joista yleensä selvitään melko pienellä. Juuri ennen pakkasia ja viimeisten kurakelien aikaan oli laumassa liikehdintää, ja viikon sisään Karkin molempiin takajalkoihin ilmestyi pienet arkipäiväiset haavat, mutta tietysti tuloksena imppari, ja kyllä, molempiin takasiin :D Varsinkin otj oli alkuun niin turvonnut että ehdin huolestumaan jo huolella. Liikkumisessa ei tämä kuitenkaan näkynyt mitenkään ja turvotus laski liikunnan avulla jo parissa päivässä, joten säikähdyksellä tästäkin selvittiin. 

On se aika tukki

Jotta tämä päivitys ei menisi ihan ongelmien vuodatukseksi, voisin hehkuttaa, että on jännä näin jälkikäteen huomata, kuinka oma sisäinen esteratsastaja on teinivuosista jälleen herännyt toden teolla. Estetreenit ovat sujuneet todella hyvin, ja estekorkeudetin ovat hivuttautuneet puolihomaamatta jo metriin asti, eikä kuskia sen kummemmin edes jännitä! Kiitos kuuluu tuolle estehirmulle joka hyppää näppärästi esteen kuin esteen, ja tämä amatööri voi kiikkua onnellisesti kyydissä. 

Onnistuneiden treenien jälkeen Karkki onkin nyt ansaitulla talvilomalla, ja en valita, näillä pakkasilla loma on juuri kohdillaan :D Pari viikkoa on tarkoitus antaa Karkin ihan totaalisesti olla kuolaimetta ja satulatta, ohjelmanumeroina tiedossa lähinnä metsäkävelyitä ja irtojuoksuttamista. Sitten vielä pari viikkoa selästä kevyttä jumppailua ja maastoilua, kunnes palataan taas tosissaan sorvin ääreen.

Karkki esittelee uutta toppista