Karkin loma on päättynyt, ja noin viikon aikana ollaan pikkuhiljaa palailtu normaaliin treenirytmiin. Eilen oltiin loman jälkeen ensimmäistä kertaa esteitä hyppimässä Kärkkäisen Annan valmennuksessa kuukauden tauon jälkeen. Karkki ainakin oli sitä mieltä, että nyt ollaan asiassa. Se nimittäin oli niin innostunut, että sain harjoitella pienimuotoista rodeoratsastustakin ja vauhtia oli kokoajan turhan paljon. Hyvä tietää, että ainakin tuo nauttii hyppäämisestä.
Näin tauon jälkeen tehtävät pidettiin suht simppeleinä, samoin estekorkeudetkin pieninä. Mikä on tietysti hyvä asia tauon jälkeen, kun rutiini on vähän kadoksissa ja haetaan sitä yhteistä rytmiä ja ideaa touhuun. Rutiini todellakin oli kateissa, paikat ei oikein meinannut hyppyihin löytyä, itse en ollut oikein mukana ja ajantasalla, sekä tosiaan Karkin korostunut innostus yhdessä tekivät tunnista melko haastavan, mutta jäkeenpäin touhua videolta katsellessa ei se niin katastrofaalista ollut miltä se ajoittain tuntui.
Hyppäsimme melko yksinkertaisia linjoja, suoraa ja hieman kaartaen, niin että askelpituus pysyi väleissä kuitenkin samana. Riippuen myös suunnasta mistä linjan ratsasti, saattoi välit olla lyhyempiä tai pidempiä. Haasteellisimmaksi osoittautui yllätysyllätys eteenpäinratsastaminen vauhdista huolimatta. Helpommin väliin tuli seitsemän askelta kuuden sijasta, toki jos ei lasketa yhtä epäonnistunutta supervauhtiväliä jossa Karkki venytti omatoimisesti (kuski pihalla) välin melkein viiteen. Lopputulos olikin viisi ja puoli, sekä komeasti kolisevat puomit. Muutenkin väleissä eteepäinratsastus on oma heikkouteni. Jään helposti vain istumaan satulaan ja pyytämään jalalla eteenpäin, kun pitäisi omaa istuntaa keventää ja siinä pyytää hevosta eteenpäin. Hyppääminen kuitenkin on itselle vielä haastavaa, keskityn monesti liikaa itse esteisiin kuin siihen mitä niiden välissä tapahtuu ja alan helposti hätäilemään. Tässä siis yksi kehityskohde tulevaisuutta varten.
Tässä videolla koostetta hypyistä:
Mukavan näköistä menoa! Kasvattaja täällä on ihan ylpeä. Karkki on monessa kuin mammansa Meri-Mari, mutta parempi painos vaan. Tuo protestointi, kun kaikki ei ole mennyt hyvin, on kyllä ihan samanlaista kuin emällään. Tuolla jossain aiemmin mietit, että pitäisikö "isoissa kisoissa" jonkun muun - siis ammattilaisen - kilpailla sillä, jos isoihin kisoihin asti pääsette. Sinä olet varmaan Karkille paras, sillä ratsastat hyvin ja Karkin kaltainen herkkistamma ei välttämättä toimi vieraalla yhtä hyvin, vaikka se vieras ihminen olisi maailman paras ratsastaja. T. Jaana ja Karkin mamma Meri-Mari
VastaaPoistaKiitos näistä ihanista sanoista, sait hymyn kasvoilleni :)
PoistaEiköhän se yhteinen varmuus ja kokemus tässä tosiaan kartu niin, että uskallan itsekin ajatella ratsastavani esimerkiksi juurikin siellä kasvattajakilpailussa, vielä se tuntuu vain kovin etäiseltä. Mutta aika näyttää!