Etukäteen tehtyjen kisasuunnitelmien mukaisesti päästiin lähtemään kauden viimeisiin kisoihin Hattulaan. Kyseessä olivat oman seuran koulumestaruudet ja myös HeB luokassa kilpailtiin seuran viimeinen 30v-cup osakilpailu. Starttasimme kahdessa luokassa, eli HeB K.N. Specialissa cup-osakilpailun pisteet mielessä ja HeA- merkin kouluohjelmassa seuran seniorimestaruutta ajatellen. HeA startti olikin jännittävästi meidän ensimmäinen, yhdessä ja erikseen. En itse nimittäin koskaan ole millään muullakaan hevosella HeB:tä vaikeammassa luokassa startannut, joten jännitystä oli ilmassa.
Aamu alkoi tietysti tallilla letityspuuhilla. Olin pari päivää ennen kisoja vihdoin klipannut Karkin, joten loimen alta paljastui ihanan puhdas hevonen, eikä harjaamiseen tarvinnut käyttää sen kummemmin aikaa tai energiaa. Tallilta lähti myös kaveri matkaan samalla kuljetuksella. Olin kerrankin osannut arvioida aikataulut juuri sopiviksi, ja kisapaikalle päästyämme juurikaan ylimääräistä luppoaikaa ei ollut, mutta myöskään ei tarvinnut pitää kiirettä. Veryttelyaikaa sain juuri sopivasti ennen ensimmäistä starttia. Luokkien välissäkään ei kovin pitkää odottelua tullut.
Veryttelyssä ja itse kisaradalla Karkki oli hämmentävän rento ja ratsastettavissa, ikinä ennen se ei kouluradalla ole ollut noin hyvä. Aina ennen se on jännittynyt niin, ettei sitä ole päässyt oikein ratsastamaan. Toisaalta juossut alta ja sitten taas jäänyt pohkeen taakse hissuttelemaan tai kyttäämään. Tällä kertaa ei jännityksestä ollut merkkiäkään, ja HeB radan ratsastus tuntui jotenkin niin vaivattomalta ja mukavalta! Ikinä ennen ei vastaavaa fiilistä ole ollut. Ajattelin kesken radankin vain että "tältä sen kuuluu tuntua!". Prosentitkin puhuivat puolestaan: 66,6%! Tehtiin meidän ennätys kyseiseltä radalta, ja samalla napsahti luokkavoitto. Tämä myös sinetöi sen, että voitimme myös seuran kouluratsastuksen 30v-cupin! Nyt palkintohyllyssä taas komeilee yksi pokaali.
Melko hyvillä mielin lähdin siis HeA rataa ajatellen veryttelemään, mutta tässä vaiheessa Karkki tuntui jotenkin todella vetelältä. Se, ettei se ottanut kisapaikalla mistään kipinää, toi esille taas sen toisen ääripään, eli pohkeen takana mummoravia hölkkäävän hevosen. Yritin pitää siis veryttelyn lyhyenä mutta herkistävänä, melko huonoin tuloksin. Radan suoritimme loppuun asti kunnialla, mutta keskiaskellajeja emme esittäneet käytännössä lainkaan ja videolta kun katsoo, niin oma katseeni ainakin kiinnittyy omiin kermavaahtoa vatkaaviin alapohkeisiini.... Ei mikään kovin näyttävä suoritus, mutta tasainen. Tästä tuomari meidät kiltisti palkitsi huimin prosentein 61,48%! :o Olin äimänkäkenä tämän kuultuani. Toiveissani oli saada edes hyväksytty rata, joten tämä vielä huonolla radalla oli kyllä täysin odotukset ylittävä lukema. Ja vielä noin debyytiksi. Prosentit oikeuttivat myös seniorimesaruuden pronssiin, joten melko tehokas palkintopöydän putsausreissu oli kyseessä.
Videolla on valitettavasti vain HeA- rata, sillä liikenteessä oltiin ilman kisahoitajaa ja lisäkäsiä kuvaamiselle. Onneksi edes tämä muistoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti